Päivi Heikkilä 18.10.2016  European Apostolic Leaders -kotisivuille / http://europeanapostolicleaders.eu/bloggers/blog/article/1400908

Apostoli on Herran lähettämä. Hän seisoo kahdessa paikassa; Herran, Lähettäjänsä, edessä ja ihmisten edessä, joiden luo Herra lähetti hänet. Näissä paikoissa hänellä on kaksi täysin erilaista roolia. Herran edessä seisoessaan hän saa käskyjä ja neuvoja Häneltä, joka on kaikkien nimien yläpuolella, kuninkaitten Kuninkaalta. Ihmisten edessä seisoessaan hän puhuu heille, mitä sai Herralta, ollen Hänen edustajansa. Ihmisten edessä hän seisoo siinä auktoriteetissa, jonka hän on saanut Lähettäjältään. Kuitenkin hän on palvelija molemmissa näissä asemissaan.

Kumpi näistä kahdesta paikasta on tärkeämpi apostolin elämässä? Mielestäni se, jossa hän tulee lopulta seisomaan; Herran edessä. Herra on hänen tuomarinsa, eivät ihmiset. Mutta hänet tuomitaan sen mukaan, miten hän toimitti tehtävänsä ihmisten edessä. Siis sekin on tärkeää, kuinka hän seisoo heidän edessään.

Ratkaisevaa on apostolin sydän, onko hän uskollinen Herralle, etsien Hänen kunniaansa, vai luopuuko hänen sydämensä Herrasta, jota hän edustaa, etsimään kunniaa ihmisiltä. Herra Jeesus itse oli Isän lähettämä. Hän puhuu näistä asioista Joh. 5:41-44:

" En minä ota vastaan kunniaa ihmisiltä; mutta minä tunnen teidät, ettei teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne. Minä olen tullut Isäni nimessä, ja te ette ota minua vastaan; jos toinen tulee omassa nimessään, hänet te otatte vastaan. Kuinka te voisitte uskoa, te jotka otatte vastaan kunniaa toinen toiseltanne, ettekä etsi sitä kunniaa, mikä tulee Häneltä, joka yksin on Jumala?"

Herra puhuu tässä hänestä, jonka Jumala on lähettänyt ja ihmisistä, joiden luon hänet on lähetetty. Molemmat ovat helposti kiusauksessa etsiä omaa kunniaansa; hän, joka on lähetetty yrittäen miellyttää ihmisiä, puhuu itsestään eikä sitä, mitä Lähettäjä on lähettänyt hänet puhumaan. Ja ihmiset, jotka eivät halua nöyrtyä kuulemaan Herran Sanaa, mieluummin ottavat vastaan heidät, jotka puhuvat heidän korvilleen sopivammin.

Kuten Jeesus sanoo John. 7:18:

"Joka omiaan puhuu, se pyytää omaa kunniaansa, mutta joka pyytää Lähettäjänsä kunniaa, se on totinen, eikä hänessä ole vääryyttä."

On suuri vaara joutua kiusaukseen etsiä itselleen kunniaa ja asemaa ihmisiltä. Alamme silloin miellyttää heitä sen sijaan, että miellyttäisimme Herraa. Jos alamme keskittymään enemmän ihmisiin kuin Herraan, voimme joutua liukkaalle pinnalle. Jos pidämme paikkamme Hänen edessään tärkeimpänä elämässämme, onnistumme seisomaan ihmisten edessä puhuen niitä sanoja, jotka Hän on antanut meille, emmekä välitä miellytämmekö ihmisiä vai emme, kunhan vain miellytämme Häntä yksin, joka lähetti meidät heidän luokseen.

Apostoli Paavali myös puhuu paljon tästä asiasta. Hän itse halusi vain miellyttää Herraa ja oli murheellinen siitä tosiasta, että monet Herran lähettämät etsivät omaa kunniaansa. Hän sanoi kerran, ettei hänellä ole ketään sellaista tulemaan kanssaan palvelutyöhön, joka etsisi Jumalaa, vaan he kaikki etsivät omaansa.

Emme saa työtämme tehdyksi, jos puhumme omiamme. Vain Herran antamissa sanoissa on elämä ja voima, eivätkä ne raukene tyhjiin vaan tekevät sen, mitä varten Jumala on ne tarkoittanut. Todelliseen muutokseen tarvitaan Jumalaa, ei kukaan apostoli tai ihmiset, joiden luo apostoli on lähetetty, voi itsestään tehdä mitään elämää muuttavaa. He saavat vain saman shown jatkumaan... Siksi, jos haluamme tuloksia, ei ole mitään syytä miellyttää itseämme tai ihmisiä enemmän kuin Jumalaa. Pidetään tämä mielessä!