Läpi Raamatun saamme todeta asetelman enemmistö vastaan vähemmistö. Tätä vähemmistöä Jumala kutsuu Sanassaan jäännökseksi. Jäännös elävästä Jumalasta luopuneesta enemmistöstä. Tämä jako on pelastuneiden ja kadotukseen joutuvien välillä ja oli myös Israelin sukukuntien välillä. kun oli kysymys Jumalan tottelemisesta. Se on myös tänä päivänä olemassa kristikunnassa. Tuo jako on merkittävämpi kuin ehkä tulemme ajatelleeksi.
Kun Jumala kehoitti Israelia ottamaan omakseen maan, jonka Hän oli sille antanut, enemmistö kieltäytyi tottelemasta Jumalaa. Kun Mooses lähetti vakoojat jokaisesta Israelin sukukunnasta vakoilemaan luvattua maata, vain Joosua ja Kaaleb olivat valmiit luottamaan Jumalaan ja lähtemään Hänen Nimessään ottamaan maata omakseen. Loput 10 sukukuntaa saattoivat luvatun maan huonoon huutoon, eivätkä uskaltaneet lähteä sitä valloittamaan. He jopa halusivat kivittää Joosuan ja Kaalebin, jotka olivat valmiit tottelemaan Jumalaa!
Kun Jumala voiteli Daavidin kuninkaaksi, vain Juuda ja Benjamin tunnustivat hänen kuninkuutensa. Koko muu Israel halusi Saulin pojan pojan kuninkaaksi, vaikka Jumala oli ottanut kuninkuuden Saulilta pois. Lopulta sentään Israel tunnisti, että Daavid heitä oli todellisuudessa johtanut jo kauan aikaa ja että hän oli Jumalan voitelema kuningas Israelille.
Luopumus elävästä Jumalasta on vakava asia. Daavidin poika, Salomo, joka sai Jumalalta runsaasti kaikkea hyvää, varsinkin viisautta hallita Israelia, kuitenkin vuosiensa lopulla luopui elävästä Jumalasta ja kääntyi vaimojensa mukana palvelemaan epäjumalia. Vaikka Jumala oli häntä varoittanut luopumuksesta (II Aik. 7:19-22), hän unohti pikkuhiljaa kaikki nämä varoitukset ja sokeutui Jumalalle sitä mukaa kuin antautui sydämessään vaimojensa jumalille. Jumala oli luvannut kuitenkin, ettei Salomon aikana ottaisi pois kuninkuutta häneltä ja että palvelijansa Daavidin tähden säilyttäisi valtaistuimen tämän suvulla. Salomon pojan Rehabeamin aikaan valtakunta kuitenkin jakautui (I Kun. 11:11-13). Vain Juuda ja Benjamin jäivät uskollisiksi Jumalalle, muiden luopuessa palvelemasta elävää Jumalaa.
II Aik. 11:13-16 kertoo kuinka Israelin kuningas Jerobeam “oli asettanut itselleen pappeja uhrikukkuloita varten ja metsänpeikkoja varten ja vasikoita varten, joita hän oli teettänyt” (jae 15). Näin pitkälle siis meni Israelin luopumus! Kuitenkin Juudaa ja Benjaminia, jotka pysyivät uskollisina elävälle Jumalalle “seurasivat kaikista Israelin sukukunnista Jerusalemiin ne, jotka sydämestään antautuivat etsimään Herraa, Israelin Jumalaa, uhratakseen Herralle, isiensä Jumalalle” (jae 16).
Tulemme näkemään vielä kerran Jumalan kansan jakaantumisen. Jeesus puhui suuresta luopumuksesta, joka tapahtuu ennen Hänen toista tulemustaan. Elämme tämän luopumuksen alkuaikaa. Kristikansa tulee jakaantumaan elävästä Jumalasta luopuvaan maailmankirkkoon ja elävää Jumalaa seuraavaan Kristuksen morsiameen. Jeesus kertoi jo etukäteen siitä, kuinka tuo luopunut kirkko tulee vainoamaan elävää Jumalaa seuraavia, kuten Kain vainosi Abelia ja Israelin 10 sukukuntaa Joosuaa ja Kaalebia; “tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, lulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle” (Joh. 16:2).
Jos antikristuksen hengelle annetaan sijaa Jumalan seurakunnassa ja sitä antaudutaan tottelemaan vähäisessäkään määrässä, johtaa se sokeutumiseen ja luopumiseen myös suuressa määrässä. Kuitenkaan eivät elävästä Jumalasta luopuneet näe sokeutumistaan, kuten ei Saulkaan ollut huomannut Jumalan hengen poistuneen hänestä, vaan uskovat olevansa oikeassa tulkitessaan Jumalan Sanaa haluamallaan tavalla ja sen sijaan Kristuksen morsiamen olevan eksyneitä fanaatikkoja, joita alkavat vainota. Jeesus sanoi kaikille: “Valvokaa!” sekä “Pysykää Minussa!” Tarkista itsestäsi, että varmasti kuulut siihen jäännökseen, joka pysyy Kristuksessa, etkä enemmistöön, joka tulee luopumaan elävästä Jumalasta!
Apostolis-Profeetallinen palvelutehtävä, joka valmistaa Kristuksen ruumista palveluksen työhön sekä Elian hengessä tasoittaa tietä Herralle saapua kuninkaana seurakuntaan, kaupunkeihin ja kansoihin.
suomi
English
Enemmistön ääni vai jäännöksen?
Läpi Raamatun saamme todeta asetelman enemmistö vastaan vähemmistö. Tätä vähemmistöä Jumala kutsuu Sanassaan jäännökseksi. Jäännös elävästä Jumalasta luopuneesta enemmistöstä. Tämä jako on pelastuneiden ja kadotukseen joutuvien välillä ja oli myös Israelin sukukuntien välillä. kun oli kysymys Jumalan tottelemisesta. Se on myös tänä päivänä olemassa kristikunnassa. Tuo jako on merkittävämpi kuin ehkä tulemme ajatelleeksi.
Kun Jumala kehoitti Israelia ottamaan omakseen maan, jonka Hän oli sille antanut, enemmistö kieltäytyi tottelemasta Jumalaa. Kun Mooses lähetti vakoojat jokaisesta Israelin sukukunnasta vakoilemaan luvattua maata, vain Joosua ja Kaaleb olivat valmiit luottamaan Jumalaan ja lähtemään Hänen Nimessään ottamaan maata omakseen. Loput 10 sukukuntaa saattoivat luvatun maan huonoon huutoon, eivätkä uskaltaneet lähteä sitä valloittamaan. He jopa halusivat kivittää Joosuan ja Kaalebin, jotka olivat valmiit tottelemaan Jumalaa!
Kun Jumala voiteli Daavidin kuninkaaksi, vain Juuda ja Benjamin tunnustivat hänen kuninkuutensa. Koko muu Israel halusi Saulin pojan pojan kuninkaaksi, vaikka Jumala oli ottanut kuninkuuden Saulilta pois. Lopulta sentään Israel tunnisti, että Daavid heitä oli todellisuudessa johtanut jo kauan aikaa ja että hän oli Jumalan voitelema kuningas Israelille.
Luopumus elävästä Jumalasta on vakava asia. Daavidin poika, Salomo, joka sai Jumalalta runsaasti kaikkea hyvää, varsinkin viisautta hallita Israelia, kuitenkin vuosiensa lopulla luopui elävästä Jumalasta ja kääntyi vaimojensa mukana palvelemaan epäjumalia. Vaikka Jumala oli häntä varoittanut luopumuksesta (II Aik. 7:19-22), hän unohti pikkuhiljaa kaikki nämä varoitukset ja sokeutui Jumalalle sitä mukaa kuin antautui sydämessään vaimojensa jumalille. Jumala oli luvannut kuitenkin, ettei Salomon aikana ottaisi pois kuninkuutta häneltä ja että palvelijansa Daavidin tähden säilyttäisi valtaistuimen tämän suvulla. Salomon pojan Rehabeamin aikaan valtakunta kuitenkin jakautui (I Kun. 11:11-13). Vain Juuda ja Benjamin jäivät uskollisiksi Jumalalle, muiden luopuessa palvelemasta elävää Jumalaa.
II Aik. 11:13-16 kertoo kuinka Israelin kuningas Jerobeam “oli asettanut itselleen pappeja uhrikukkuloita varten ja metsänpeikkoja varten ja vasikoita varten, joita hän oli teettänyt” (jae 15). Näin pitkälle siis meni Israelin luopumus! Kuitenkin Juudaa ja Benjaminia, jotka pysyivät uskollisina elävälle Jumalalle “seurasivat kaikista Israelin sukukunnista Jerusalemiin ne, jotka sydämestään antautuivat etsimään Herraa, Israelin Jumalaa, uhratakseen Herralle, isiensä Jumalalle” (jae 16).
Tulemme näkemään vielä kerran Jumalan kansan jakaantumisen. Jeesus puhui suuresta luopumuksesta, joka tapahtuu ennen Hänen toista tulemustaan. Elämme tämän luopumuksen alkuaikaa. Kristikansa tulee jakaantumaan elävästä Jumalasta luopuvaan maailmankirkkoon ja elävää Jumalaa seuraavaan Kristuksen morsiameen. Jeesus kertoi jo etukäteen siitä, kuinka tuo luopunut kirkko tulee vainoamaan elävää Jumalaa seuraavia, kuten Kain vainosi Abelia ja Israelin 10 sukukuntaa Joosuaa ja Kaalebia; “tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, lulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle” (Joh. 16:2).
Jos antikristuksen hengelle annetaan sijaa Jumalan seurakunnassa ja sitä antaudutaan tottelemaan vähäisessäkään määrässä, johtaa se sokeutumiseen ja luopumiseen myös suuressa määrässä. Kuitenkaan eivät elävästä Jumalasta luopuneet näe sokeutumistaan, kuten ei Saulkaan ollut huomannut Jumalan hengen poistuneen hänestä, vaan uskovat olevansa oikeassa tulkitessaan Jumalan Sanaa haluamallaan tavalla ja sen sijaan Kristuksen morsiamen olevan eksyneitä fanaatikkoja, joita alkavat vainota. Jeesus sanoi kaikille: “Valvokaa!” sekä “Pysykää Minussa!” Tarkista itsestäsi, että varmasti kuulut siihen jäännökseen, joka pysyy Kristuksessa, etkä enemmistöön, joka tulee luopumaan elävästä Jumalasta!