”Hän, joka on astunut alas, on se, joka myös astui ylös, kaikkia taivaita ylemmäksi, täyttääkseen kaikki. Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” (Ef. 4:10-16).

Herra Jeesus on antanut palveluvirat ja ihmiset niihin, tehdäkseen uskovat valmiiksi palveluksen työhön. Tavoite on, että Kristuksen ruumis kasvaa Pään, Jeesuksen Kristuksen, alaisuudessa täyteen miehuuteen ja jättää alaikäisyyteen kuuluvat asiat. Tämä valmistustyö on edelleen meneillään maailmanlaajuisesti ja tänä päivänä tarvitaan moninkertainen määrä ihmisiä kaikkiin näihin viiteen palveluvirkaan kuin mitä alkuseurakunnan aikana tarvittiin.

EI VAIN ENSIMMÄISET KAKSITOISTA APOSTOLIA

Kysymys ei ole pelkästään niistä kahdestatoista apostolista, jotka Herra lihansa päivinä valitsi. Itse asiassa heidän kirjoituksiaan ei ole paljoakaan Raamatussa, Uuden Testamentin kirjeet seurakunnille ovat pääosin apostoli Paavalin käsialaa, joka tuli valituksi vasta myöhemmin. Paavali kertoo saaneensa virkansa Herralta Jeesukselta, eikä ihmisten kautta. Hän myös kertoo (Gal. 1:11-12) ettei ole saanut julistamaansa evankeliumia ihmisiltä, eivätkä ihmiset sitä ole hänelle opettaneet, vaan Jeesus Kristus on sen hänelle ilmoittanut.

Paavali kuvaa tässä sitä tosiasiaa, että Herra Jeesus elää ristinkuolemansa jälkeenkin ja valitsee palvelijansa ja ilmoittaa näille itseään ja Jumalan tahtoa heidän palvelutyössään. Raamattu on se perustavaa laatua oleva ilmoitus, johon perustuu kaikki muu tieto, mitä Jumala sen jälkeen on antanut kaikesta siitä, mitä Hän tekee. Kaikki tänäkin päivänä saatava sekä apostolinen että profeetallinen ilmestystieto on koeteltava ja voitava osoittaa olevan yhdenmukaista kirjoitetun Sanan kanssa.

ENNALLEEN ASETTAMINEN

Jumala asettaa asiota ennalleen eli kohdalleen tahtonsa mukaisuuteen maan päällä. Tätähän myös rukoilemme Isä Meidän – rukouksessa. Ap. 3:19-21 sanoo:
”Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta”.
Pietari puhuu tässä tapahtumista Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen. Jeesus on otettiin takaisin taivaaseen niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen asetetaan kohdalleen. Jumala on valmistamassa seurakuntaa viimeiseen sadonkorjuuseen sekä Herran tuloon ja tuhatvuotiseen valtakuntaan, jolloin maan päällä vihdoin tapahtuu Jumalan tahto Herran Jeesuksen hallitessa omiensa kanssa.

Ennalleen asettaminen on käynnissä. Seurakunta on luopunut paljosta siitä, mitä se oli alkuaikoinaan. 500 vuotta sitten palautettiin Lutherin kautta ymmärrys siitä, että pelastus tulee uskon kautta. Sen jälkeen on helluntailiikkeen kautta palautettu Pyhällä Hengellä täyttyminen, karismaattisen herätyksen kautta armolahjojen käyttö, uskon liikkeen kautta opettajan virka, esirukousliikehdinnän kautta profeetallisuus ja <strong>parhaillaan on menossa alkuseurakunnan mukaisen järjestyksen tuominen seurakuntaruumiiseen sekä profeetan että apostolin virkojen ennalleenasettamisen kautta.

APOSTOLIT JA PROFEETAT

Alkuseurakunnan toimintamalli oli lähinnä Jeesuksen ja ensimmäisten apostolien opetuksia. Kun luemme Apostolien tekoja, huomaamme helposti, kuinka kauas olemme ajatuneet siitä. Erityisen silmiinpistävää on apostolien ja profeettojen toiminnan puute tämän päivän seurakunnissa. Apostolit, jotka tulivat ensimmäiseksi, tulevat nyt ennalleen asettamisessa viimeisinä. Kaikki tapahtuu kuin takaperin ja on siksi vaikeampaa. Ensin on purettava väärät toimintamallit ja vasta sitten voidaan rakentaa Jumalan antaman mallin mukaan. Siinä tarvitaan nimenomaan profeettoja ja apostoleja. Jumala sanoi profeetta Jeremiaan työnkuvassa sen, mikä tänäänkin pitää paikkansa profeettojen suhteen (Jer. 1:10):

”Katso, minä asetan sinut tänä päivänä yli kansojen ja valtakuntain, repimään maasta ja hajottamaan, hävittämään ja kukistamaan, rakentamaan ja istuttamaan.”

Jumala kuvaa tässä neljällä sanalla väärien käytäntöjen hävittämistä ja vain kahdella sanalla uuden rakentamista ja istuttamista. Juurtuneita, traditioiksi muodostuneita käsityksiä on vaikea saada pois ihmisten mielistä ja seurakunnan toiminnasta, mutta sen on tapahduttava, jotta asiat saadaan Jumalan tahdon mukaisuuteen.

Apostolit ja profeetat yhdessä perustavat, laajentavat ja organisoivat Jumalan työtä sen eri saroilla ja tuovat ilmestystä Jumalalta avaten Sanaa sekä ilmoittaen Jumalan tahtoa myös seurakunta- ja paikkakuntakohtaisesti. Heitä on kutsuttu myös yhteiskunnan eri osa-alueille tuomaan Jumalan valtakuntaa mm. hallintoon ja liike-elämään.

Profeetat paljastavat vihollisen rakenteita ja valheita sekä kutsuvat seurakuntaa ja kansoja parannuksen tekoon. Profeettojen hengellisestä näkökyvystä ja armoituksesta on paljon hyötyä paimenille. Seurakuntien tulisi valita mieluummin oikea rauha, joka tulee vihollisen paljastamisesta, kuin valherauha, joka sallii vihollisen toiminnan epäjärjestyksen pelossa. Herra Jeesus puhdistaessaan synagogan toi hetkellisen epäjärjestyksen kaataessaan kaupittelijoiden pöydät, mutta se tarvittiin Isän tahdon tapahtumiseksi Hänen huoneessaan.

ALKUSEURAKUNNAN MALLI

Apostolien tekoja lukiessa korostuu apostolien ja profeettojen toiminnan merkitys alkuseurakunnassa. He kokoontuivat yhdessä vanhinten kanssa Jerusalemiin etsimään Jumalan tahtoa erilaisissa seurakuntia koskevissa asioissa. Sen jälkeen he lähettivät seurakunnille näistä kirjeitä ja myös kävivät kaikissa seurakunnissa vahvistamassa niitä ja antamassa niille ohjeita (Ap. 15 ja 16). Apostolit ja profeetat toimivat yhdessä; mm. Paavali apostolina ja Silas profeettana matkustivat yhdessä. Näissä palveluviroissa toimivat olivat seurakuntien suuresti kunnioittamia ja rakastamia ja seurakunnat myös rukoilivat heidän puolestaan. Apostolit olivat valinneet seurakunnille vanhimmat perustaessaan niitä.

Seurakunnat eivät siis lähetä apostoleja ja profeettoja, vaan he ovat Jumalan lähettämiä Kristuksen seurakuntaan.
Heidän toiminta-alueensa on koko Kristuksen ruumis, toisin kuin paimenen, joka on vastuussa omasta seurakunnastaan. Apostoli Paavali esimerkillisesti kantoi huolta kaikista seurakunnista ja valvoi, että ne vaelsivat evankeliumin totuudessa. Näin apostolit ja profeetat tuovat Jumalan järjestystä koko Kristuksen ruumiiseen. Paimenet ovat nykyään loppuun palaneita, koska yrittävät hoitaa myös niitä tehtäviä, jotka kuuluvat apostoleille ja profeetoille sekä opettajille. Vastaanottamalla apostolit, he myös vastaanottavat hengellisiä isiä avukseen ja saavat näiltä tukea, jota eivät ehkä mistään muulta saa.

OPETTAJAT JA EVANKELISTAT

Uskovat tarvitsisivat enemmän Raamatun opetusta tunteakseen Jumalan Sanaa. Herra on antanut tähän tarkoitukseen opettajan viran ja siihen kuuluvan armoituksen ja voitelun. Paimenen yksi tärkeimpiä haasteita on nähdä seurakunnassaan uskovien Herralta saamat leiviskät eli tehtävät ja auttaa heitä asioimaan niillä.

Seurakuntalaisissa voi olla myös heitä, joita Herra valmistaa palveluvirkoihin, esimerkiksi opettajiksi ja evankelistoiksi. Paimenen tulee rohkaista ja valmistaa heitä heidän kutsuunsa ja antaa heille mahdollisuus harjoittaa lahjaansa seurakunnassa. Kristuksen rakkaus vaatii toteuttamaan Hänen tahtoaan; tekemään pyhät valmiiksi palveluksen työhön! Paimenelle on annettu muut neljä palveluvirkaa tähän avuksi. Hänen on otettava heidät vastaan ja annettava heille mahdollisuus palvella seurakuntaansa, esim. järjestämällä yhden viikkokokouksen lisäksi muita kokouksia, joissa palveluvirkoihin kuuluvat voivat vierailla puhumassa. Kukaan neljässä muussa palveluvirassa toimiva ei voi palvella kunnolla Kristuksen ruumista, elleivät paimenet ota heitä vastaan seurakuntiinsa. Vain nöyryys ja alamaisuus toisilleen Kristuksessa Jeesuksessa avaa oven yhteiseen palveluun ja luottamuksen syntymiseen.

SADONKORJUUSEEN VALMISTAUTUMINEN

Valmistaessamme pyhiä palveluksen työhön tarvitsemme kärsivällisyyttä. Emme voi vaatia heti onnistumista, vaan virheitä on käsiteltävä rakentavasti ja rohkaistava yrittämään uudelleen. Lahjojen ja palvelun arvioiminen on tehtävä rakkaudessa, ei tuomiten. Päämäärä on pyhien palveluun valmistaminen, ei estäminen! Kaikkien viiden palveluviran on voitava toimia seurakunnissa Herran tahdon mukaan; nykyisessa käytännössä, jossa paimen pyrkii hoitamaan kaiken yksin, kärsii eniten laiminlyöty Kristuksen seurakunta.

Meidät on lähetetty kaikkeen maailmaan, emme voi vain odottaa ihmisten tulevan seurakunnan kokouksiin. Herra on lähettänyt uskovat julistamaan evankeliumia, parantamaan sairaita ja ajamaan ulos riivaajia, sekä palvelemaan armolahjoillaan sekä seurakunnassa että ulkopuolella, kaikkialla ihmisten joukossa. Palveluvirat on annettu valmistamaan uskovat tähän. Palveluviroissa olevat henkilöt ovat tästä kerran vastuussa Herran edessä. Paimenella on merkittävä asema ottaa vastaan Herran lähettämät palvelijat, jotta tämä kaikki voi tapahtua.

VOIMALLISET TEOT

”Niinpä Jumala asetti seurakuntaan ensiksi muutamia apostoleiksi, toisia profeetoiksi, kolmansia opettajiksi, sitten hän antoi voimallisia tekoja, sitten armolahjoja parantaa tauteja, avustaa, hallita, puhua eri kielillä.”

Tässä Paavalin kirjeessä korinttolaisille (1 Kor. 12:28) näemme tietyn järjestyksen, jossa Jumala toimii. Seurakunta, jossa palvelevat myös apostolit ja profeetat sekä opettajat, ja joka näin kokonaisvaltaisesti tulee valmistetuksi palveluksen työhön, toimii myös voimallisissa teoissa.
 
Daavid, jolla oli viisi valittua kiveä poimittuna virrasta paimenlaukkuunsa, kykeni kaatamaan Goljatin yhdellä laukusta ottamallaan kivellä (1 Sam. 17:40 ja 49). Daavidin voidaan ajatella tässä kuvastavan Jeesusta, joka kykenee nousemaan viiden palveluviran valmistamassa seurakuntaruumiissaan kansallista vihollisruhtinasta vastaan ja kukistamaan tämän. Tässä on ratkaisu kansalliseen muutokseen; seurakunnan valmistaminen niin, että Herra voi nousta meissä voitokkaasti ja vapauttaa ihmiset sielunvihollisen otteesta ottamaan vastaan evankeliumin ilosanoma!